Biisien hinkkausta

Varasimme koko viikonlopun aikaa saagan kolmen kappaleen hinkkaamiseen. Tarkoitus oli viimeistellä sovituksia ja viilata sanoja sekä kokeilla äänityksiin sopivia kitaroita. Ekaan biisiin emme juuri mitään uutta keksineet, kun se tuntui jo toimivan kivasti. Parista sanasta väännettiin kättä. Eipä olla koskaan aikaisemmin näin pieteetillä mietitty sanoituksia ja vieläpä yhtäaikaa sävellyspuolen kanssa. Aikaisemmin lähes kaikki biisit tehtiin niin, että musiikki oli valmiina ja sitten alettiin miettimään, että mistäkähän tämä ralli voisi kertoa. Tykkään tästä nykyisestä tyylistä. Harmi vain, että meni parikymmentä vuotta älytä tämä toimivampi järjestys.

Meillä ei todellakaan ollut tarkoitus vielä äänittää mitään. Toin tarjolle pari akustista kitaraa hintaluokkiensa eri päistä. Vähän jännitti, että peseekö muutaman satasen kitara minun 19-vuotta täyttäneen Kauko Liikasen veistämän arvosoittimen. Huoli oli aiheeton. Halvemmasta kitarasta kuului Elmerin mielestä ärsyttävä honotus. Minun korvaan ero ei ollut ihan noin selkeä. Myös se toinen kitara oli Kauko Liikasen suunnittelema, mutta halpatuotannon kansi taisi olla jotain vaneria, joka vaikutti selvästi soundiin.

  

En muutes tykkää yhtään akustisen kitaran äänittämisestä. Jokaikinen mitättömän pieni virhe kuuluu nauhalla. Vähänkään jos raapaisee väärästä kulmasta kynnellä, niin otto on pilalla. Yritäppä siinä sitten soittaa rennosti. Äänittämistä hirveämpää akustisen kanssa on vain live-esitys yksin, mies ja kitara -kokoonpanolla. Siinä kun vielä alkaa vähän käsi vispaamaan jännityksestä, niin toivoisi sillä sekunnilla vajoavansa maan alle. Toivottavasti vastaavia tilanteita ei enää tule kovin usein eteen. Saatiin lopulta äänitettyä ensimmäisen biisin akustiset kunnialla purkkiin, vaikken ollut edes vielä kunnolla niitä riffejä reenaillut, kun ei kerran pitänyt vielä äänittää. Tuurilla ne soitot meni sinnepäin ja Elmeri hoitaa loput kikkakolmosillaan miksausvaiheessa.

-Mikko