Minusta kaikista palkitsevinta puuhaa tuotanprosessissa on orkesterisovituksien ja syntikoiden väsääminen biiseihin. Käytän siihen aivan tolkuttomasti aikaa ja kokeilen eri soundeja. Vaikka jo vuodesta 2014 asti on tullu tuota East-Westin sinfoniaorkesterikirjastoa puhki soitettua, niin aina se vaan jaksaa innostaa ja viedä biisit uudelle aaltopituudelle ja pois tästä maailmasta. Nykyään on myös aivan tolkuttomasti kaikkea synasoundeja ja tuntuu, että aina kun niitä selaa niin saa uusia biisi-ideoita ja inspiraatiota sovittamiseen.
Tässä viimeisen muutaman viikon aikana olen hionut sovituksia ja tänään sain lähetettyä Mikolle melko loppua lähellä olevat sovitukset. Kuuntelin vajaa 20 minuuttisen teoksen läpi ja tuli tunne, että nyt on paljon tavaraa, noh, miksaillessa laitetaan epäoleellisuuksia pienemmälle. Tässäkin projektissa raitamäärät kasvaa varmaan aivan käsittämättömiksi. Onneksi Cubasessa on raitojenhakutoiminto. Vielä kun muistaisi millä nimellä minkäkin syntikan tein. 🤣
Tällä hetkellä näköjään raitacountti on vasta 232, koska oikeita äänityksiä ei ole vielä aloitettu. Tai no on siellä saattaa joku raita mikä jää lopulliseenkin. Se mikä on varmaa on se, että tämmösen homman jälkeen, kun alkaa tekemään jotain muuta, niin hetken elää semmosessa utopiassa, jossa päässä kuuluu vaan eri instrumenteilla soitettuja variaatioita rytmeistä ja melodioista. Teki vaikeeta syödä jopa makaroonilaatikkoa kun haarukan kilahdus kuulosti "hyvältä" alasimelta. Sitäkin tulee paljon käytettyä. Pistäsköhän haalata tuolta varastosta alasin tuonne soittohuoneeseen ja ottaa vähän omia sampleja. Vai meniskö lautasella ja haarukalla. Okei, no ei ehkä tai seuraavaksi rakentaisin varmaan oman vasaran ja alasimen, että en olis feikki. 😝
Kommentit
Lähetä kommentti