Sain lopultakin riittävän hyvän äänikortin, jolla voin äänittää lopullisia kitaroita ja bassoja Caianian teoksiin. Surisee huomattavasti vähemmän kuin edellinen värkki. Kävin vielä ostamasta 50 euron kitarapiuhan musiikkiliikkeestä. Yleensä olen tottunut hankkimaan kympillä kuusi metriä, joten tämä kolmen metrin letku oli nyt kallein, mitä olen koskaan ostanut. Puhdas signaali on nyt siis varmistettu. Monta päivää meni, että oikeasti pääsin aloittamaan äänittämistä. Kokeilin kyllä useampana päivänä räpeltää jotain, mutta kaikki kuulosti surkealta. Lopulta viikon/parin jälkeen rohkenin tarttua härkää sarvista ja alkaa nauhottamaan. Aloitin keskimmäisestä kappaleesta, sillä ensimmäinen tuntui liian hankalalta, vaikka se on kaikista hitain kappale. Oli vain sellainen olo, etten tiedä, mitä aion siihen soitella, joten oli parempi aloittaa selkeämmästä kipaleesta.
Sainkin kitaroita soiteltua koko kappaleeseen kaksi raitaa eli komppiraidat tuli aika lailla valmiiksi. Muutamia venytyksiä piti ottaa monta kertaa uudestaan, kun kuulostivat pitkään kuin kuolleen miehen aivokäyrä, elottomilta. Tähän kappaleeseen tuleekin aika vähän kitarointia. Tai tulee sinne kaikkea muuta kitaraa (teräskielistä, westerniä, cleania), paitsi särökitaraa vain periaatteessa kahden raidan verran. Ei sinne kyllä enempää mahdukkaan, kun sen verran iso on sovitus muutoin.
Ensimmäinen kappale siis ihme kyllä purkissa. Jospa soitto kelpaisi Elmerillekin. Aloitin vielä ensimmäisen kappaleen kitaroita, mutta ei siitä tullut oikein mitään. Hauskinta äänittämisessä on se tunne, kun ei osaa soittaa omia kappaleita. :D
Kommentit
Lähetä kommentti